Loppuvuoden leiriseikkailuni kolmas ja viimeinen etappi oli Zagrebin vuotuinen joululeiri. Piheyttäni olin ostanut lennot Norjasta Kroatiaan Ryanairilta, mikä tarkoitti piiitkää matka-aikaa ja monimutkaista reittiä. Olin vielä ilmeisesti kulujen minimoinnin nimissä suunnitellut matkani alkavaksi vasta tiistai-iltana, joten ensin piti tappaa joitakin päiviä Skienissä. Tämän jälkeen minua odotti aina niin ilahduttava yöpyminen Stanstedin lentokentällä Lontoossa. Enkö minä koskaan opi, että kannattaisi jopa maksaa hiukan enemmän, jotta tämän nautinnon voisi välttää? Sitten lento Graziin ja sieltä bussilla Zagrebiin vihdoin keskiviikkoiltana.
Leirin alkaessa vasta perjantaina minulla oli pari päivää aikaa tutustua kaupunkiin. Oppaanani toimi taas (työajan ulkopuolella) Jana Radic, ja myöhäisillan baariseuraa tarjosi muu Fulir-hostellin asiakaskunta. Tämä pikkuriikkinen hostelli aivan Zagrebin ydinkeskustassa on erittäin eloisa, mutta ei ehkä sovellu ihan vain rauhallista yöpymispaikkaan matkansa varrelta hakevalle.
Itse leiri alkoi hieman tahmaisesti. Perjantaina luvassa oli vain yhdet mustan vyön harjoitukset joihin tungin väkisin, vaikka pukuni olikin sidottu ruskealla. No, jos jotain ihmettelemistä ilmenisi, voisin aina näyttää nanbudo-passiani. Miksi ostaisin uuden vyön, jotta voisin käyttää sitä parissa hassuissa harjoituksissa? Saanhan kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan kuluttua kalliin ja näyttävän kankaanpalan, jossa komeilee nimeni katakana-kirjoituksella brodeerattuna ja Maailman Nanbudoliitto kanjilla. Nämä harjoitukset olivat vasta puolivirallinen aloitus. Passit, osallistumismaksut ynnä muut kerättäisiin vasta huomenna. Harjoitukset alkoivat melko reippaasti myöhässä, tai ehkä sittenkin vielä hieman liian aikaisin, koska huomattava osa osallistujista ilmestyi paikalle vasta harjoitusten alettua.
Leirikutsun mukaan illan huipentumana olisi ollut kilpailijoiden ja tuomarien tervetuliaisjuhla. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun sain kutsun tähän tapahtumaan. Enhän minä edusta kumpaakaan edellä mainituista ryhmistä. Toinen, vielä suurempi yllätys, koski tarjoilua. Ruoka oli erittäin hyvää ja seurassa juttu luisti.
Lauantaina leiri alkoi sitten kunnolla. Harjoituksia oli kahdet. Harjoitukset olivat selvästi paritekniikkapainoitteista, ja randoreista puolestaan keskityttiin kinagareen ja Nanbu sotaihin, sekä näihin valmisteleviin perusharjoituksiin. Erotuksena viime viikkojen leireihin Norjassa, ei Zagrebissa aikaa liiennyt katoihin genki Nanbu ichibania lukuun ottamatta, ja tietysti kinanbutaisoa.
Lauantai-illan kohokohta kroatialaiselle nanbudolle oli Super 9 -kilpailu, josta maan kansallinen televisio teki noin vartin pituisen jutun. Itse en ole suuri kilpailujen ystävä, joskin ymmärrän hyvin tämän osa-alueen merkityksen joillekin harrastajille. Erityisesti promootion kannalta kilpailut ja oman väen menestyminen on se, mikä ihmisiä kiinnostaa. Ja kyllähän kroatialaiset kilpailuissa menestyvät.
Kilpailut venähtivät hieman pitkiksi ja tämä näkyi monien kasvoilla. Illallisjuhlassa tunnelma vaihteli menestyneiden kilpailijoiden ja heidän tukijoidensa riemusta joidenkin muiden hermostuneeseen kireyteen. Tarjoilu oli hintaan nähden melko niukkaa ja olutkin oli hankalissa tynnyreissä joista se tuli ulos lähinnä vaahtona kunnes loppui ennenaikaisesti. Valittamiseen minulla ei kyllä ole varaa sillä perjantai-illan anti oli ollut sen verran rikasta, että se korvasi hyvin hieman puutteellisen lauantain.
Sunnuntaina harjoittelu jatkui vielä kaksien harjoitusten verran, joten harjoittelun osalta leirin tarjonta oli riittävä. Leirin lopuksi kahdeksan paikallista ruskeaa vyötä ylennettiin mustiksi vöiksi ja neljä mustaa vyötä sai korotuksen seuraavaan dan-arvoon. Paikallisia harmittanee se, että vyöarvoja ei myönnetty kokeiden perusteella, kuten tapana on ollut, mutta kyseessä lienee aikataulullinen kysymys. Vyökokeiden sijasta doshu-soke seuraili ehdokkaiden suoriutumista leirillä ja joidenkin tapauksessa myös Super 9 -kilpailussa sekä käytti heitä usein tekniikan esittämiseen kaikkien edessä, jolloin he joutuivat esittämään enemmän "uuden nanbudon" tekniikkaa (kinagarea ja Nanbu sotaita) kuin mitä oletettavasti olisivat vyökokeessa tehneet. Kaksi jo aiemmin myönnettyä uutta dan-arvoa vahvistettiin luovuttamalla diplomit ja yksi uusi yondankin myönnettiin. Näiden lisäksi yksi shihan-arvo oli myönnetty asiaankuuluvine seremonioineen jo lauantain ensimmäisten harjoitusten aluksi.
Vielä ennen Suomeen paluuta vietän Finnairin muuttuneiden lentojärjestelyiden ansiosta reilut puoli viikkoa Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Korkea hinta ei takaa luotettavuutta. Se hyvä puoli asiassa on, että minulla on nyt mahdollisuus tutustua paikallisen seuran harjoituksiin.
Kalle Lönnroth, 1 dan