Nanbudo talvilajina

2009-02-12 | Kalle Lönnroth

Pakkas03Pitkanen_076 - paazio

Nanbudo on Suomessa likipitäen tuntematon kamppailulaji, meitä harrastajia ei ole kuin kourallinen. Viimeaikoina nanbudoa on harrastettu aktiivisesti ainoastaan Turussa.

Laji on tuotu Suomeen vuonna 2001 ja vuoden 2002 alussa oli ensimmäinen alkeiskurssi Turussa. Norjan ja Espanjan leireiltä oppinsa hakenut karate-taustainen Jukka Paasonen oli jo alusta saakka sitä mieltä, että tatamilla pyörimisen lisäksi tulisi harjoitella vaativammissa olosuhteissa.

Lajin pääleiri on kesäisin Espanjassa, hiekkarannalla polttavassa auringonpaisteessa. Meillä Suomessa taas on Pakkasleiri, vuodesta 2003 miltei säännöllisesti järjestetty tapahtuma, jonka päätarkoitus on harjoitella talvisissa olosuhteissa, erityisesti jäällä.

Pakkasleiri on erityisesti kansainvälisissä piireissä eksoottinen luomus. Jukan mainostettua tapahtumaa ulkomaanleireillä kävi vuonna 2005 niin, että saimme joukkoomme yhden slovenialaisen ja yhden Suomessa tuolloin asuneen kamerunialaisen harrastajan. Kun osallistumisen kynnys oli Sloveniassa ylitetty on jokaisessa tuon jälkeen järjestetyssä Pakkasleirissä ollut slovenialais-edustus.

Myös muissa maissa, joissa on nanbudoa harrastetaan, ollaan oltu pakkasleiristä kiinnostuneita, mutta toistaiseksi kukaan ei ole tänne Euroopan syrjäkulmaan tietään löytänyt. Lieneeköhän syy kalliihkoissa lentohinnoissa, tiedä häntä sitten... Minulle itselleni vuoden 2005 pakkasleiri oli ensimmäinen. Vähintään ikimuistoisena voi pitää ensimmäistä vyökoettani, jonka kata- eli liikesarja-osuuden sain (/jouduin) suorittamaan veden puolittain täyttämän, jäätyneen hiidenkirnun pohjalla.

Myös se, että erikoiselle leirille oltiin saatu houkuteltua pioneeri-henkeä osoittanut herra Miran Pibernik Sloveniasta oli "kohtalokasta", koska häneen tutustuminen sai minussa heräämään halun matkustaa ulkomaille leireilemään.

Muokattu Turun Sanomille annetun tiedotteen pohjalta, lopputalvi 2009.

Kalle Lönnroth

Ensimmäinen graduointilisenssi myönnetty

2008-03-31 | Kalle Lönnroth

Saaristoleiri-Uto-2008_091 - paazio

Kun Jukka Paasonen perusti Suomen Nanbudoliiton, oli korkean laadun varmistus yksi hänen tärkeimmistä tavoitteistaan. Yksi tähän tähtäävistä keinoista oli graduointilisenssi-systeemi, joka kirjattiin Suomen Nanbudoliiton toimintaohjeeseen ja jonka liiton yleiskokous sittemmin hyväksyi. Sen sijaan, että graduointioikeus tulisi suoritetun vyön mukaan, esim. siten, että suoritettuaan 1. kyu tai 1. dan -asteen kyseinen henkilö olisi oikeutettu myöntämään vöitä siihen tai tähän arvoon asti, on käytävä läpi Suomen Nanbudoliiton teknisen johtajan sopimaksi katsoma graduointikoulutus. Ja kun tuo tekninen johtaja on Jukka, on selvää, että tätä oikeutta - siis graduointilisenssiä - ei annettaisi ilmaiseksi.

Niin kauan kuin Jukka vielä itse asusteli Suomessa, ei suurta tarvetta graduointilisenssien suorittamiselle ollut. Tilanne kuitenkin muuttui keväällä 2006, kun Jukka muutti Sloveniaan. Meillä ei ollut Suomessa enää ketään, joka olisi ollut oikeutettu myöntämään uusia vöitä harrastajille. Kun ahkeran leireilläkäymisen johdosta olin loppuvuodesta 2006 saavuttanut 1. kyun arvon oli minulle sääntöjen puitteissa tältä osin auennut mahdollisuus suorittaa B-lisenssi, joka antaisi minulle oikeuden järjestää vyökokeita ja myöntää vöitä aina oranssiin asti.

Vuoden 2007 alkupuolella Jukka kyseli kiinnostusta graduointilisenssin suorittamiseen. Toinen varteenotettava ehdokas olisi ollut senpaini Perttu Terho. Koska Jukka ei ollut täällä pitämässä meille koulutusta oli meidän määrä suorittaa hänelle kirjallisia etätehtäviä jotka oltaisiin käyty läpi toukokuussa Jukan kotikaupungissa Ljubljanassa, Sloveniassa - samalla reissulla olisi päässyt osallistumaan Nanbun vetämään kansainväliseen nanbudoleiriin. Kevät oli kuitenkin niin kiireinen, että meistä kumpikaan ei ehtinyt paneutua annettuihin tehtäviin, vaikka minun onnistui kyllä matkustaa mainitulle leirille.

Kesä vierähti ja alkusyksystä graduointilisenssi-asia nousi jälleen puheeksi. Jukka lähetti uudet etätehtävät. Tällä kertaa niiden läpikäyminen sovittiin Norjan Skienin leirin yhteyteen. Lähdimme Pertun kanssa tekemään tehtäviä. Vaikka kumpikin teimme niitä yksilöinä, emme parina, jouduimme silti pohtimaan niitä myös yhdessä, erityisesti kaikkein vaativimmaksi osoittautunutta osaa, josta vaadittiin kahdesta nanbu-katasta kaksi eri tulkintaa eli bunkaita.

Tehtäviä oli yhteensä kuusi, eivätkä ne loput viisi olleet yksiselitteisiä nekään. Tehtävät käsittelivät vyökokelaan hylkäämisen perusteita, reputtaneen harrastajan motivoimista harrastuksen jatkamiseen, yksittäisten tekniikoiden yksityiskohtia, oikeanlaista asennoitumista ja salikäytöstä, itseään korkeampitasoisia harrastajia liian äänekkäästi neuvovan henkilön ojentamista ja luonteen lujuutta nähdä vyökokelaiden selittelyjen läpi.

Pertulle syksy ei ollut yhtään sen kiireettömämpi kuin kevätkään, joten hän jäi leikistä pois eikä töidensä takia päässyt Norjaan. Minä puolestani pystyin leppoisan työni ohessa tekemään vaaditut tehtävät ja suuntasin tähän asti pisimmälle reissulleni, käyden läpi leirit Norjassa Oslossa ja Skienissä sekä Kroatiassa Zagrebissa, jonka jälkeen oleilin vielä puolisen viikkoa Ljubljanassa. Kävimme läpi nämä tehtävät ja paljon muuta, mutta varsinainen garduointilisenssi myönnettiin vasta tammikuussa 2008, kun olin ollut mukana järjestämässä vyökokeita ja saanut myös niistä kokemusta muutenkin kuin sivustakatsojana.

5.1.2008 alkaen allekirjoittaneella on ollut oikeus myöntää nanbudossa vöitä oranssiin asti, eli tuolloin siis sain yllämainitun B-graduointilisenssin. Sille tuskin tulee kuitenkaan aivan lähiaikoina käyttöä, koska Pakkasleirillä, jonka yhteydessä graduointilisenssi myönnettiin, järjestettiin siis myös vyökoe ja harrastajakunnan akuutit vyöarvonkorotustarpeet tulivat tyydytetyiksi.

Kalle Lönnroth, 1 dan

Nanbudo pähkinänkuoressa

2006-08-13 | Jukka Paasonen

playa06secret_020 - paazio

Nanbudo on erittäin monipuolinen japanilainen kamppailulaji, jossa yhdistyvät nopeatempoiset kamppailutekniikat sekä hitaat, sisäisen energian hallintaan tähtäävät tekniikat.

Nopeat tekniikat ovat jaettavissa kahteen osaan; yksin tehtävät kata-tekniikat, jotka harjoittavat kehon koordinaatiota, tasapainoa sekä liikkeiden nopeutta ja täsmällisyyttä. Paritekniikoissa eli randori katoissa opitaan puolustautumaan tehokkaasti ja monipuolisesti erityyppisiä hyökkäyksiä vastaan.

Hitaat tekniikat puolestaan harjoittavat hengitystekniikkaa, kehon tarkkaa koordinaatiota sekä sisäisen energian, (japaniksi "ki"), hallintaa. Näitä tekniikoita voidaan harjoitella yksin tai parin kanssa.

Nanbudossa paritekniikat ovat tarkkaan säädeltyjä. Tämä tekee Nanbudosta moniin muihin kamppailulajeihin verrattuna melko turvallisen harrastuksen. Esimerkiksi vyökoe- tai kilpailu-tilanteessa on ensisijaisen tärkeää tehdä määrätty paritekniikka oikein säilyttäen kontrollin.

Nanbudo sopii hyvin kaiken ikäisille naisille ja miehille.

Ajatuksiani Nanbudosta

2006-01-04 | Dick Karlsson

Olen yrittänyt miettiä mitä Nanbudo minulle oikeasti merkitsee ja mitä itse siitä saan. Millaista elämäni oli ennen kuin aloin kyseisen harrastuksen?

Olen perheellinen ja yritän pitää vanhaa omakotitaloa kasassa ja viedä lapsia mihin milloinkin harrastuksiin ja tunsin itseni yleensä työpäivän jälkeen kuitiksi ja kun tätä jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen unohtaa itsensä ja ei osaa pysähtyä katsomaan omaa elämää. Siitä yleensä seuraa jonkinmoista stressiä ja kunto laskee on aina väsynyt eikä mikään enää tunnu kiinnostavan, sitä on ns. oravan pyörässä. Näin tunnen itsenikin käyneen.

Muutos tuli ikään kuin sattumalta kun poikani oli Liikun Kesis leirillä ja sanoi, että siellä oli esitelty eri harrastus lajeja ja Nanbudo oli yksi niistä. Poikani kysyi voisinko viedä hänet katsomaan kun salilla on näytös, sinne sitten mentiin ja ihmeteltiin kun kaverit esittivät lajia. Kysyin no alatko harrastamaan tätä? poikani sanoi että ongelma on siinä kun ei ole ikätovereita siinä ja se jäi häneltä sen vuoksi. Nyt hän harrastaa aikidoa ja on tyytyväinen. Mutta aloin itse miettiä olisiko minusta tuohon kun en ollut koskaan harrastanut mitään budolajeja eikä kuntokaan ollut paikallaan. Lähdin sillä ajatuksella mukaan että ei siinä mitään häviä jos ei kiinnosta, tai tuntuu muuten et en sovi porukkaan.

Ensi harjoitus kerran jälkeen olin yllättynyt siitä tunteesta joka minulle tuli kun palasin illalla kotiin ja mietin illan tapahtumia. Olin tyytyväinen kun ei ollut lihakset kipeinä eikä tuntunut että olisi jäänyt rekan alle päinvastoin olo oli vireämpi elämässäni oli jotain uutta. Olen nyt harjoitellut 1,5 vuotta ja mielipiteeni ei ole Nanbudosta muuttunut kuin parempaan suuntaan mitä enemmän opin sitä ja ajatuksia yleensä mitä Budolajit pitävät sisällään.

Turun Nanbudoseuran porukkahenki on mielestäni tosi hyvä ja uuden jäsenen on helppo tulla lajin pariin. Jos on asioita jotka vaivaavat tai on ollut muuten huono päivä niin treenien jälkeen ei, tällaiset asiat ovat lakanneet vaivaamasta. Nanbudo kunnioittaa muita lajeja ja seuraa vanhoja japanilaisia perinteitä ja ajatusmalleja mikä on omiaan nykypäivän yhteiskunnassa jossa raha on kaikki kaikessa ja tuntuu kuluttava yksilön loppuun turhan nopeasti niin henkisesti kuin fyysisesti.

Tässäkin lajissa vyönvärit toimivat mittareina taitojen edistymisissä ja kannustamisessa kuten muissakin budolajeissa, mutta itse en ajattele että se on mitä ajan takaa. Tunnen oma kehityksen pala palata ei siihen vyötä tarvita. Nanbudossa kaikki oppii aina uutta, tässä lajin elämänlanka mielestäni. Olen itse harjoitellut niin kuin oma kehoni on antanut myöten ja tiedän kehittyväni omalla aikataululla jota ei ole missään kalentereissa. Tämä on minun tapani parantaa omaa elämän laatua ja taata terveyttä vanhempana ja opin itselle uusia asioita joista en ollut kuulutkaan. Minulle Nanbudolla on aina annettavaa pitää vain oppia ottamaan se vastaan. Nanbudo ei ole koko elämä vaan osa sitä ja joskus tulee hetkiä kun ei jaksaisi lähteä harjoituksiin mutta se tunne mikä tulee harjoituksen jälkeen on vaivan arvoista.

Perhe elämään ei harrastukseni ole juurikaan vaikuttanut treeni aja ovat niin myöhään, että aikaa jää kuten ennenkin, energiaa vaan tuntuu nyt riittävän ja elämää katsoo harkitummin ja miettii välillä miltä itsestä nyt tuntuu.

Tätä ei voi kun suositella iästä riippumatta tämä sopii kaikille ja kaiken kuntoisille.

Dick Karlsson, 6 kyu

Yoshinao Nanbu Doshu-Soke

2005-01-04 | Jukka Paasonen

Spain2001_56 - paazio

Nanbudon perustaja Yoshinao Nanbu syntyi 13.2.1943 Kobessa, Japanissa.

Hän harjoitteli koko nuoruutensa useita eri kamppailulajeja, koska perheen perinteisiin kuului Bushi-taidot. Karatea hän harjoitteli useiden mestareiden johdolla, joista ehkä eniten Tanin opissa. Hän menestyi erittäin hyvin kaikissa kilpailuissa, voitti muun muassa Japanin yliopistomestaruuden.

Pian hänet kutsuttiin Ranskaan Henry Pleén toimesta ja hän vastasi myös yhdessä vaiheessa Ranskan maajoukkueen valmennuksesta. 1960-luvulla hän alkoi kehittämään omaa tyyliään, josta muodostui Sankukai. Kymmenen vuoden kuluessa hän totesi tyylin riittämättömäksi ja vetäytyi mietiskelemään. Vuonna 1977 hän esitteli kokonaan uuden järjestelmän, lajin nimeltä Nanbudo.

Nanbu ohjaa vuosittain yli toistakymmentä leiriä ympäri maailmaa. Pääleiri järjestetään Espanjassa, Playa de Aron rannalla heinäkuun viimeisellä ja elokuun ensimmäisellä viikolla. Leiri on kahden viikon mittainen ja sillä on yleensä laajin osanotto kaikista maista, joissa Nanbudoa harrastetaan.

Tällä hetkellä Nanbu asuu Pariisissa, Ranskassa perheensä kanssa ja vierailee usein kotikaupungissaan Kobessa, Japanissa.

Nanbudon perustajana hänestä käytetään usein titteliä Doshu tai Doshu-Soke, nämä tarkoittaen tien johtajaa.

Mitä Nanbudo on?

2004-12-14 | Jukka Paasonen

Pakkas03Pitkanen_066 - paazio

Nanbudo on Japanilainen kamppailulaji joka kehittää mielen ja kehon hallintaa. Jokainen harrastaja kokee lajin harrastamisen hieman eri tavalla. Ohessa muutamia lausahduksia vuosien varrelta.

"Nanbudo on Japanilainen kamppailulaji, jossa kamppaillaan omaa egoaan vastaan." _ Jukka Paasonen_

"Treeneissä on niin hauskaa, että nauraa vatsansa kipeäksi - ellei joku ehdi potkaisemaan siihen ensin." Dick Karlsson

Miltä nyt tuntuu

2003-07-06 | Jukka Pitkänen

saaristo03_70 - paazio

Kaverini kysyi vuoden 2001 lopussa olisinko kiinnostunut tulla kokeilemaan Nanbudo-nimistä itsepuolustuslajia. En ollut aikaisemmin kuullut kyseisestä lajista mitään joten en tiennyt mitä odottaa. Olen aiemmin harrastanut karatea joten aivan vieraita itsepuolustuslajit eivät olleet.

En ollut pitkään aikaan harrastanut liikuntaa joten ensimmäiset treenit olivat melkoisen raskaita. Muutaman kuukauden jälkeen huomasin kunnon parantuneen ja lajin tulleen tutummaksi. Alkeiskurssin jälkeen liikunta jäi vähemmälle ja tekniikan opetus lisääntyi.

Treeneissä pääpaino on tekniikan opiskelussa ja Katojen harjoittelussa. Lyönnit, potkut, lukot ja heitot kuuluvat treenien perus kalustoon. Myöhemmin mukaan tulee myös ottelut. Välillä harjoittelemme pelkästään itsepuolustusta tai ase-tekniikoita (lähinnä jo kanssa).

Treenit ovat välillä fyysisesti raskaita ja välillä ei tule edes hiki esimerkiksi kun harjoittelemme rauhallisia Genki-katoja. Nanbudoon kuuluu tiiviisti myös henkisenpuolen sekä ki-energian harjoitteleminen.

Mielenkiinto lajiin on pysynyt hyvänä ja treeneihin on mukava mennä. Parantunut itseluottamus ja itsepuolustustaito toimii hyvänä motivaationa jatkaa lajia.

Jukka Pitkänen, 5 kyu

Nanbudo, mikä se on ja miten sen itse näen

2001-12-28 | Mikko Meriharju

Pakkas2006_180 - paazio

Tämä laji tai pikemminkin voisi puhua tavasta elää, on kehitetty 1970-luvun lopulla. Nanbudo, nimetty kehittäjänsä Yoshinao Nanbun mukaan, on kokonaisvaltainen elämäntapa, missä yhdistyvät oikea hengitys, fyysinen suoritus, voimistelu ja mielen voima.

Näiden neljän peruspilarin tarkoituksena on johtaa henkiseen ja fyysiseen tasapainoon, jotka ehkäisevät esimerkiksi nykyajan yleisiä terveydellisiä ongelmia kuten stressiä ja selkäkipuja.

Nanbudoharjoitteisiin kuuluvat hallitut liikesarjat puolustuksessa ja hyökkäyksessä, kuvitteelliset liikesarjat sisäisen energian löytämiseksi ja tarkkaan määrätty kamppailusysteemi, joka painottuu puolustukseen.

Nanbudon tekniikoissa on vaikutteita monista eri budolajeista. Kuitenkaan nanbudon ideana ei ole olla vain yksi laji muiden joukossa, vaan suurella kokonaisuudella pyritään tasapainoiseen ja terveeseen elämäntapaan sekä oman sisäisen energian vahvistamiseen.

Mikko Meriharju, 8 kyu