Piikki! Siis 25. Laskin äskettäin montako leiritarinaa olen kirjoittanut tälle sivustolle. Tulos oli 24, joten tämä on kahdeskymmenesviides. Leiristä on jo hurahtanut kuukausitolkulla aikaa. Joudun kaivamaan esiin muistiinpanoni, jotta pystyisin edes kirjoittamaan jotain.
Zagrebin leiri oli jälleen nimetty International Nanbu Budo University seminaariksi. Kuulin doshu-soke Nanbun pitäneen luennon Zagrebin kauppakorkeakoulussa ennen leiriämme ja saman luennon hän piti leirin aikana. Jos haluaa käsittää tämän budoyliopisto-prjektin jonain korkealentoisena teoriana, niin tämä luento edusti nyt juuri sitä. Teoria käsitteli senzai ishiki ja kunzai ishiki -käsitteitä, jotka liittyvät oppimiseen ja asioiden osaamisen tapaan. Näistä ensimmäinen on järkiperäisempää kun jälkimmäinen ottaa myös intuition käyttöön.
Leirin tekninen harjoittelu keskittyi Nanbu sotai -tekniikoiden, mm. uudehkoihin aiki ja juji -randoreihin. Kuristimme myös toisiamme kubi shime -randorin merkeissä, jonka harjoittelemisesta pidin erityisesti. Myös harmonisen rauhallisia Nanbu keiraku taiso liikesarjoja käytiin kattavasti läpi.
Kaiken kaikkiaan matkani Zagrebiin oli oikein onnistunut ja vihdoinkin pääsin käyttämään hyväkseni jo kauan aikaa sitten Brankolta saamani kutsun heidän seuransa Suncen harjoituksiin leiriä alustavalla viikolla. Koska en nykyään harjoittele kovinkaan säännöllisesti, oli nuoren ja energisen seuran harjoituksiin osallistuminen melkoinen koettelemus... Jo puolessa välissä harjoituksia minun vertani mopattiin pois lattialta, kun Branko oli laittanut minut harjoittelemaan paritekniikoita hänen nuorten, kelta-oranssivöisten naispuolisten oppilaidensa kanssa! Kuulostaa dramaattisemmalta, kuin mitä se todellisuudessa on, ja tylsänä ihmisenä paljastan, että veri tuli minun pahuksen herkistä jalkapohjistani, jotka eivät tatamiin ja harjoitteluun tottumattomana kestäneet ehjinä.
Kiitän jälleen kerran Samacin perhettä majoituksesta ja hauskasta seurasta sekä paikallisia järjestäjiä leirin mahdollistamisesta!
Kalle Lönnroth, 2 dan