Huh huh, etten paremmin sanoisi. Takana on nyt sellainen viikko, että siitä toipuminen kestänee jo hieman pidemmän aikaa. Suotavaa tosin on, että en koskaan "toipuisi" aivan täysin.

Lyhyesti sanottakoon, että tämä leiri oli ehkä ikimuistoisin asia, mitä olen tähän mennessä kokenut. Fyysisesti ja henkisesti todella rankka. Asioita tapahtui vähintään puolen vuoden edestä parissa päivässä.

Vähäisen kokemukseni perusteella näyttäisi siltä, että treenaaminen leireillä on muuttumassa hitaasti vaativampaan suuntaan. Tällä kertaa erityistä huomiota kiinnitettiin niin perustavaa laatua olevaan asiaan kuin seisontoihin (dachi waza). Katoja käytiin läpi yksityiskohtaisesti ja seisontoihin katan eri vaiheissa palattiin tuon tuostakin.

Rankan viikon jälkeen viihteelle vaihtaminen oli enemmän kuin paikallaan. Tässäkin sain enemmän kuin koskaan olisin uskaltanut odottaa. Kiitokset isännille mahtavista bileistä, tunnelma pysyi katossa aina aamuun asti.

En ollut vielä edes ehtinyt kotiin, kun jo mielessäni kävin läpi seuraavia mahdollisuuksia leirille lähtöön. Mielestäni se kertookin kaiken oleellisen.

Ossu!

Kalle Lönnroth, 1 kyu leirin jälkeen