Skieniin on aina helppo tulla, eritoten jos olen edellisellä viikolla ollut Oslossa, kuten tälläkin kertaa. Jan Moen lähti maanantaiaamuna Oslosta kohti Skieniä uudella Harley-Davidson moottoripyörällään. Ei mennyt kauaa kun hän soitti ja lähdin Hanne Gulsethin autolla perään. Hänen pyörästään oli laturi rikki ja akku tietysti tyhjeni jo matkan puoleen väliin päästyään. Jatkoimme matkaa yhdessä, välillä auton laturia hyväksi käyttäen pyörän akun lataamiseen.

Harjoituksiin kuuluivat tekniikat kuten Kinagare randori ichi no kata ja Kinagare randori irimi no kata _sekä _Kinagare ninin kake shodan muiden mukana. Tänä vuonna aloitimme Jan shihanin kanssa perinteen tekniikoiden tarkastamiseksi, kuten on autoillakin vuosittaiset tarkistuksensa niin Suomessa kuin Norjassa. Vuosittaisella tekniikoiden, randori katojen ja muiden katojen osalta, tarkastuksella pyrimme siihen, että en lähde väärään suuntaan tekniikan kehittymisen kannalta. Eihän minulla ole viikoittaista omaa opetusta nanbudossa Suomessa.

Perjantaina minä, Hanne, Christian Conzalvez Ranskasta ja eräs paikallinen nanbudon harrastaja menimme Norjan etelärannikolle ottamaan lajiaiheisia kuvia ja ihailemaan maisemia. Myöhemmin samana päivänä sain moottoripyörän lainaksi ja pääsin huristelemaan sillä lähiseutuja. Oi sitä ajamisen vapautta.

Seuraavana päivänä oli tuttuun tapaan vyökokeet, tällä kertaa myös minulle. Suoritin ensimmäisen vyöarvoni nanbudossa, joka oli toisen asteen musta vyö lajin perustajan myöntämänä. Aiempi vyöarvoni oli sankukai karatesta, jonka Yoshinao Nanbu doshu on perustanut 1960-luvulla, mutta sittemmin jättänyt kehittäessään edelleen tekniikkaansa.

Sunnuntaiaamuna suuntasin takaisin Osloon ja sieltä lentokentälle lentääkseni Helsinkiin. Muutamia eri matkustusvälineitä myöhemmin olin kotona jo selvittämässä seuraavan leirin suunnitelmaa.

Jukka Paasonen, 2 dan leirin jälkeen