Perinteisesti Skienin Nanbudoseura järjestää kahdesti vuodessa Nanbu doshu-soke:n ohjaamat leirit, ensin kesäkuun alulla ja talven saapuessa joulukuun alussa. Tämä vuosi ei ollut poikkeus tästä säännöstä ja osallistuin itse tähän jälkimmäiseen leiriin.

Matka alkoi Ljubljanan lentokentältä Sloveniassa, jossa sain kahvilassa istua rauhassa 40 minuuttia tarjoilijan minua vaivaamatta. Kahvintilaustarpeeni kaikkosi kun check-in lennolleni alkoi. Pian lensinkin Lontoon Stansted-lentokentälle Englantiin, josta matka jatkui toisen lentoyhtiön koneella Norjan Torppiin tuokion kuluttua. Tässä välissä ehdin yöpyä yhden yön eräässä puistossa Birminghamissa ja toisen Stanstedin lentokentällä.

Bussi Torpin kentältä Skieniin maksoi viime vuonna 90 NOK, mutta tänä vuonna hinta oli kiivennyt 120 NOK:iin. Jos tämä kasvu on ollut jatkuvasti yhtä suuri, tarkoittaa se, että muutama vuosi sitten ei kysessestä palvelusta tarvinnut maksaa lainkaan ja sitä ennen matkustajille jopa maksettiin kysesisen bussin käyttämisestä.

Valittaminen sai riittää, kun matkan päämäärä saavutettiin ja leiri alkoi.

Harjoituksia riittii maanantaista perjantaihin neljästi päivässä, joista kaksi myöhempää aikuisille. Kumpikin suomalaisista leirille osallistuneista harjoittelijoista otti osaa kumpaankin harjoitukseen, leirin jokaisena päivänä. Tässä kohtaa on pakkoa mainita miten ylpeä olen Kalle Lönnrothin viime aikaisesta kehityksestä lajissamme.

Leirin pääpaino oli Nanbu sotai kihon -tekniikkasarjassa ja lopulta johti kolmeen randoriin. Rento, mutta dynaaminen liike ja jiyuurandorissa käytetty liikkumismalli ei unohtunut harjoittelun yhteydessä.

Doshu-soke painotti jurandori-tyyppisen liikkumisen tärkeyttä siinä vaiheessa kun varsinainen tekniikka alkaa olla hallussa. Ei kuitenkaan tulisi unohtaa mikä Nanbudon harjoittelussa on tärkeintä, oman itsensä henkinen kehittäminen. Hän myös muistutti kuinka pieni pala kilpailu on Nanbudon kokonaiskuvasta. Hyvin pieni. Siksi kilpailu ei saa viedä liikaa huomiota harjoittelussa.

Skienin Nanbudoseura on rakentanut hyvin ainutlaatuisen sosiaalisenverkoston harjoittelijoidensa ja heidän perheidensä välillä. Paras konkreettinen esimerkki olkoon rouva Gulsethin leipomat vohvelit, joita myydään edullisesti harjoituspaikan kahvilassa.

Lauantaipäivä oli vyökokeiden aikaa. Noin sata nanbudon harrastajaa suoritti vyönsä, myös kaksi suomalaista mukaan lukien. Lisäksi saimme todistaa erästä historiallista hetkeä Nanbudon parissa kun Doshu-soke sitoi Jan Moenille Renshi-vyön asiaankuuluvassa seremoniassa. Tästä tapauhtumasta on video omilla kotisivuillani (paazio.nanbudo.fi).

Leirille osallistui ennätysmäärä ulkomaalaisia lajin harrastajia: Englannista, Espanjasta, Kroatiasta, Ranskasta, Skotlannista, Sveitsistä, Suomesta ja Walesista. Suurin osa meistä majoittui dojolla, jossa oli erillinen tila järjestetty nimenomaan tätä varten.

Leiri päättyi lauantaina illalliseen ja sitä seuranneeseen juhlintaan. Tilat, jotka Skienin Nanbudoseura omistaa, ovat hyvin suuret ja heillä on ollut mahdollisuus rakentaa sinne muun muassa baari ja sauna. Sauna ei ollut vielä käytössä, mutta baaria ja sen tanssilattiaa käytettiin pitkälle sunnuntaihin saakka.

Sunnuntaiksi oli satanut lunta, joka miellytti suomalaista silmääni. Päivän kuluessa se kuitenkin suli pois. Paluumatkani aloitin maanantaina Sloveniaan, kun taas Kallen osalta matka jatkuu suoraan seuraavaan leiripaikkaan, Croatian pääkaupunkiin Zagrebiin. Siellä Nanbu doshu-soke ohjaa leirin ensi viikonloppuna, jo muutaman päivän päästä.

Jukka Paasonen, 3 dan