Edellisestä osallistumisestani Nanbudon vuosittaiselle pääleirille Espanjan Playa de Arossa on ehtinyt vierähtää jo liian monta vuotta. Ajatuksena on ollut, että sinne pitää mennä molemmiksi viikoiksi. Ja sitten kun mahdollisuus olisikin ollut vain yhden viikon harjoitteluun, niin koko homma on jotenkin jäänyt.

Tälläkin kertaa puhe oli alun perin kahdesta viikosta. Kuitenkin lopulta suunnitelmat muuttuivat matkaseuralaisteni osalta siten, että leirille osallistuttaisiin vain jälkimmäisellä viikolla. Päätin silti osallistua, ja päätös oli viisas. Vaikka kahdessa viikossa ehtii saamaan niin paljon enemmän kuin yhdessä, on silti parempi mennä edes viikoksi kuin jättää kerta toisensa jälkeen menemättä.

Majoitus on aina oma lukunsa Playa de Arossa. Hotelli on erittäin kallis ja telttailukin samassa hintaluokassa kuin huoneiston vuokraaminen. Jälkimmäinen on viisain vaihtoehto, mutta valitettavasti siinä tapauksessa pitäisi melkein osata espanjaa. Nyt asia hoidettiin puolestani. Seurueessamme oli yksi puoliksi espanjalainen kaveri, ja hän otti hoitaakseen majoituksen varaamisen.

Meitä oli siis sekailainen soittokunta. Minä ainoana Suomesta, kroaatteja kaksi ja kolme henkiliö Ranskasta, joista yksi siis puoliksi espanjalainen. Pieneltä kulttuurien yhteentörmäykseltäkään emme välttyneet. Suomalaiseen tapaan en tunnetusti jaksa olla koko aikaa sosiaalinen ja välillä vetäytyin yksikseni. Muut hieman ihmettelivät tätä ja saattoivatpa kuvitella minulla olevan jotain heitä vastaan. Hei, kaverit, ei se sitä ollut. Te olitte mitä parasta seuraa!

Tekniikoiden puolesta leirin anti koostui monipuolisesta nanbudosta, kuinkas muuten. Teimme mm. kaikki shihitai-katat sovelluksineen (bunkai), Nanbu sotai aiki _-tekniikoita, kaikki _Nanbu keiraku taiso -energialiikesarjat sekä yksikertaisempia Nanbu no ki -tyyppisiä energiaharjoituksia. Mainittavaa on myös uusi "nais-kata" kaguya hime. Kata on Nanbun luomus, joka esiteltiin ensimmäisen kerran vain naisille suunnatussa seminaarissa Norjan Sandefjordissa.

Koska olin jo aloittanut sovellettujen nanbudo-tekniikoiden opettamisen vanhainkodissa, halusin tietysti keskustella asiasta muiden kanssa. Kävi ilmi, että ilmeisesti samankaltaista projektia ei ole muualla ollut. Minun ryhmäni oli paljon ikääntyneempää kuin muualla. Unkarilainen nanbudoka ihmetteli, kun kerroin harrastajakunnan olevan noin 80-90-vuotiaita. Heilläpäin tavataan kuulemma siinä iässä olla jo haudassa.

Viikko meni nopeasti ja päällimmäisenä mieleen jäi, että ensi kerralla pitäisi kyllä osallistua taas Playa de Aron leirille molempina viikkoina. Kiitokseksi matkan onnistumisesta Janalle ja Julienille, Edijalle ja Nicolakselle sekä toiselle Julienille, unohtamatta Gregaa ja Marinaa, jotka majoittivat minut viimeiseksi yöksi kun seurueeni oli jo lähtenyt kotimatkalleen.

Kalle Lönnroth, 2 dan