Ensimmäiset treenit alkoivat maanantaina auringon noustessa horisontista. Kuumuus ja kirkkaus olivat kova pala Suomen kylmiin oloihin tottuneelle tytölle.

Ensimmäisten treenien alussa oli paljon jälleennäkemisiä ja esittelyitä. Kaikki vaikuttivat hyvin virkeiltä. Vanhat tutut tervehtivät toisiaan, ja uusia tuttavuuksia solmittiin kättelemällä useiden kesken. Yoshinao Nanbu saapui itse paikalle ja kävi kättelemässä kaikkia nanbudo -perheeseen kuuluvia.

Heti ensimmäiseksi saimme opetella uuden tavan mennä istumaan seizaan. Tämä tuotti hieman uutta opettelua, varsinkin kauan harrastaneille mukaan lukien Nanbu itse. Lisäksi tuli uusi tapa lopettaa kinanbutaiso. Aluksi tuntui todella kömpelöltä ja vaikealta. Yritin vain pysyä muiden tahdissa.

Muutaman päivän jälkeen alkoi jo tuntua paljon rennommalta. Enää ei jännittänyt mennä tekemään jonkun muun maalaisen kanssa jotain kataa tai bunkaita, koska kaikki vaikuttivat aina yhtä ystävällisiltä. Sain hyviä neuvoja monelta taholta ja kun kasaan ne yhteen siinä on loistavan suorituksen ainekset.

Parin viikon aikana tuli opittua paljon uutta. Varsinkin pienissä ryhmissä harjoitetut tekniikat tuli opeteltua parhaiten. Kinanbutaiso ja muutama muu yksintehtävä kata tuli niin tutuksi, että osaan tehdä ne jo itse. Vaikka joudunkin enemmän keskittymään siihen mitä teen kuin itse tekniikan puhtauteen, tuntuu kuin olisin ottanut suuren askeleen kehityksessä eteenpäin. Siis käteen jäi reissusta paljon. Ja vielä paljon enemmän kuin pelkästään nanbudoa.

Sain monia uusia tuttavia jopa Japanista asti, ja nämä auttavat minua omalla tavallaan jatkamaan nanbudon harjoittelua. En malta odottaa seuraavaan kesään ja Espanjan leiriin asti.

Anna-Kaisa Lönnroth, 5 kyu leirin jälkeen