Vaikka minut kutsutaankin joka ikiselle Pakkasleirille en yleensä pääse osallistumaan. Tänä vuonna olen tosin jättämässä Espanjan väliin, joten yhtäkkiä Suomi alkoikin näyttämään melko hyvältä idealta.
Tämän vuoden Pakkasleiri järjestettiin Ahtelassa, Sauvon rannikolla sijaitsevassa leirikeskuksessa. Lämpötila liikkui nollan tuntumissa, mikä muuten tuntui lempeämmältä kuin kova pakkanen, mutta sai lumen märäksi, joka taas kasteli vaatteet tehokkaasti.
Tämänkertainen Pakkasleiri olikin osallistujien vyöarvojen suhteen kovatasoinen, sillä yli puolet paikalle saapuneista sitoivat harjoituspukunsa mustalla. Mudanshana oleminen näissä olosuhteissa oli melko vaativaa. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin heti ensimmäisenä iltana, lahden lumenpeittämällä jäällä, usvan ja pimeyden ympäröimänä. Osoittaakseen olevansa tosissaan kyoshi Paasonen aloitti juhlallisuudet ukemeilla, joiden jälkeen siirryttiin kolmeen ensimmäiseen shihotai kataan, bunkaineen kaikkineen suoritustavan vaihdellessa normaalista peilikuvaan. Bunkaita lähestyttiin usealla eri tasolla, jolloin hyökkääjä asteittain lisäsi hyökkäystensä määrää ja puolustaja pyrki tekniikassaan soveltaman katan liikkeitä tilanteeseen sopivalla tavalla eksymättä liian kauas puhtaasta muodosta.
Aamulla harjoituksen jatkuivat jolla ja bokkenilla. Jo näyttelee usein puolustavaa osaa; kyseistä asetta ovat käyttäneet pääasiassa vartijat. Me tutustuimme aseen tekniikkaan pariharjoituksella joka sisälsi peruspuolustuksia ja -hyökkäyksiä. Tämän jälkeen puolustaja vaihtoi bokkeniin ja me jatkoimme alunperin aseettoman nanbu shodan katan bokken-sovelluksella.
Aamun harjoitusten toista osaa varten siirryimme lähistöllä sijainneen hiidenkirnun maisemiin. Teimme sovelluksia nanbu sotai -peruspariharjoituksista noin neljän metrin halkaisijan omaavassa, osittain veden täyttämässä hiidenkirnussa useiden metrien syvyydessä kallion pinnasta. Tässä ahtaassa tilassa kokeilimme erilaisia tapoja kääntää hyökkääjä ympäri hyökkäysten käydessä aggressiivisemmiksi. Harjoitellaksemme puolustautumista useampia hyökkääjiä vastaan siirryimme läheiselle lumen peittämälle kallionlaelle ja teimme nanbu sotai niningake -tekniikoita, kuten myös niningake randori ukemi no kataa.
Kaiken tämän hauskanpidon keskellä kadotimme ajantajumme. Kun lopulta olimme käyneet harjoitusten päätteeksi ruokakaupassa, laittaneet ja syöneet hyvin myöhäisen lounaan sekä juoneet kahvit oli jo aika laittaa sauna lämpenemään. Käytyämme teoreettisia keskusteluja nanbudoon liittyen yhdeksänkymmenen asteen löylyissä jatkoimme illan harjoituksia suihkutiloissa. Ikkyoku on yksi vanhoista katoista ja se onkin otettu monen karate-tyylisuunnan ja joiden vastaavien kamppailulajien opetusohjelmaan. Tässä katassa on kaksi kohtaa, joissa kunnollinen sanpo auttaa samaan tarvittavaa voimaa kaksoistorjuntaan ja näiden harjoitusten olosuhteista johtuen sanpon oikeaoppista suoritusta oli helppo tarkkailla.
Jää oli jo sulamassa seuraavana aamuna, joten kyoshi päätti että voimme jättää ukemit väliin, koska meillä ei kuitenkaan olisi tarpeeksi aikaa kuivattaa vaatteitamme ennen seuraavia harjoituksia. Harjoittelimme kaiten niningake -tekniikoita kunnes räntäsade alkoi. Tästä jatkoimme myöhemmin budosalilla, jossa seuraamme liittyi joitakin muita Turun nanbudoseuran jäseniä. Teimme kaikki kolme kaiten randoria niningake ja sanningake -sovelluksina.
Harjoitteleminen tavallisesta poikkeavissa olosuhteissa antaa aina uutta perspektiiviä nanbudon ymmärtämiseeni. Tässä tapauksessa suurimmat ahaa-elämykset koskivat ympäriston vaikutusta liikkumiseen ja liikesuunnan valintaan ja kaiten-tekniikoiden hyödyllisyyden ymmärtäminen useampaa hyökkääjää vastaan puolustautuessa.
Nimetön kirjoittaja