Pitkästä aikaa täällä. Vaikkakin päiväni kuluivat työnantajani paikallisessa toimistossa työskennellen, oli viikko Oslossa sangen antoisa.

Vaikka suurin osa Oslon Karateseuran jäsenistä oli vaihtunut siihen nähden kun täällä useammin vierailin vuosina 2001...2004, vanhojen muutettua muualle ja/tai aloittaen oman seuransa siellä, oli kiva tutustua myös muutamiin uusiin lupaaviin nuorukaisiin. Nanbudo on yhtä suurta perhettä.

Oslon Karateseura täytti tänä vuonna 40 vuotta ollen Oslon vanhin karateseura ja toinen kahdesta vanhimmasta koko Norjan karateseuroista, eroa ollen vanhimpaan vain muutama kuukausi. Lauantaina pidetyssä juhlassa paikalla oli ainakin kuusi seuran puheenjohtajana toiminutta henkilöä, jotka kukin kertoivat omista kokemuksistaan vuosien varrelta. Avajaispuhe illalle pidettiin usealla kielellä ja jälkiruokakakku leikattiin wakizashilla (lyhyellä miekalla) Nanbu doshusoken toimesta.

Harjoittelua kertyi kolme tuntia illassa kun otti osaa myös aikuisten alempien vöiden harjoituksiin. Lisäksi taistelukolmikkomme Kalle Turusta, Matej Slovenian Ljubljanasta ja allekirjoittanut Helsingistä harjoitteli aamuin illoin ja öin mikäli mahdollisuus siihen vain tuli. On kiva nähdä kehitystä myös näissä kahdessa niin sanotussa oppilaassani, joilla kummallakin on ensimmäisen asteen musta vyö (shodan) lajissa.

Viikon aikana harjoitukset painottuivat Nanbu sotai-heittoihin ja Nanbu kata-sarjoihin hitaalla esitystavalla tehtynä. Hitaan esitystavan etuna on, kuten Nanbu doshusoke usein painotti, liikkeiden täsmällisempi toistaminen ja parempi ymmärtäminen. Nopeutta ja voimaa voi lisätä kun liikeradat ovat oikeat.

Joinain iltoina käytiin ylimääräisenä harjoituksena Shin tajima-kataa läpi. Se on niin sanottu uusio versio vanhasta katasta nimeltä tajima.

Leirille matkustamiseen ei tällä kertaa liittynyt suurta seikkailua kuten yleensä on ollut tapana, kaikki siirtymiset sujuivat vaivatta. Kenties tuttuun paikkaan on helpompi mennä, myös ensi kerralla.

Jukka Paasonen, 3 dan