Hiljaisen alkuvuoden jälkeen vierailuni Bosnia-Hertsegovinassa innosti minua miettimään ehtisinkö vielä käväistä jossain tämän vuoden puolella. Töitteni takia en pystynyt irrottautumaan kovin pitkäksi aikaa, mutta en antanut sen lannistaa minua vaan tulin siihen lopputulokseen, että parinkin päivän takia kannattaa lähteä.

Osloon matkustaminen on suhteellisen helppoa - ainakin verrattuna moneen muuhun paikkaan. Blue1 liikennöi väliä Helsinki-Vantaa - Oslo Gardemoen ja heiltä saa lentoja joskus hyvinkin edullisesti. Tarkastin asian ja niinhän se oli, että juuri tuolla viikolla, jolloin Yoshinao Nanbu ohjaa leirin Oslossa, lennot olisivat kohtuuhintaiset. Kysyin kahta päivää vapaaksi ja sain ne. Siispä ei muuta kuin kohti Osloa.

Osallistuin siis Oslossa pidetyn viikon mittaisen leirin loppupäähän. Torstaina ja perjantaina sain yhteensä seitsemän tuntia harjoituksia, joka vastaa hyvin normaalia viikonloppuleiriä. Lauantaina seurasin paikallisten suoriutumista vyökokeissa ja illalla osallistuin heidän järjestämäänsä illallisjuhlaan.

Harjoitusten anti painottui selvästi perusasioihin. Tyypillisten kinanbutaison, Nanbu sotai- yksin- ja paritekniikoiden ja Nanbu katojen lisäksi käytimme paljon aikaa väistö-torjunta-harjoitteluun. Hieman tyytymättömänä Nanbu väänsi rautalangasta meille miten liikkeet tulisi suorittaa puhtaasti. Myös randori ichi no kata ja irimi no kata kuuluivat alempien vöiden keskeiseen harjoitussisältöön ja siellä pinnalle nousseet ongelmat tuotiin myös ylempien vöiden harjoituksissa esille.

Leirin tärkein vaikutus oli oman innostuksen lisääntyminen puhtaan perustekniikan metsästystä kohtaan. Tätä tuki harjoitusten lisäksi paikallisten harrastajien kanssa käydyt keskustelut, jotka toivat monenlaisia uusia näkökantoja nanbudon harrastamiseen. Niin, ja sen lisäksi opin sen, että jos lähtee matkalle, niin pitäisi varata vielä reissun jälkeen yksi päivä lepoa ja palautumista varten. Töistä irrottautumisesta ulkomaanmatkan ja nanbudoleirin merkeissä on tullut minulle merkittävä tekijä yleisen hyvinvointini kannalta, mutta nautinto varmasti huipentuisi, jos heti seuraavan maanantaina ei tarvitsisi raahautua työpaikalle silmät ristissä.

Kalle Lönnroth, 1 dan