Kuulemani mukaan Oslon päässä ajattelivat, että leirin lyhentäminen vasta torstaista alkavaksi toisi paikalle enemmän ulkomaalaisia. En osaa sanoa, mutta itse asiassa omaan osallistumiseeni sillä saattoi olla vaikutusta. Olen tosin ennenkin osallistunut leireille, vaikka en olisi päässyt koulu- tms. syistä paikalle leirin alusta asti. Nyt kuitenkin se, että leiri alkoi viimeistä koulupäivää seuraavana päivänä ehkäpä vielä entisestään rohkaisi minua lähtemään. En ainakaan menettänyt ainoitakaan harjoituksia.

Minun lisäkseni paikalla oli jokunen muukin ulkomaalainen, joskin yhteensä meitä oli siellä vain neljä - tai viisi, jos herra Nanbu lasketaan mukaan. Ulkomaalaiset vieraat eivät siis täyttäneet tulvien tatamia, mutta silti osallistujia oli paikalla ihan mukavasti. Erityisesti alempivöisiä harrastajia oli enemmän, kuin joinakin aiempina vuosina, vaikka heille ei tällä kertaa tarjottu erillisiä harjoituksia,  vaan kaikki aikuiset harjoittelivat yhdessä.

Harjoitussisällöstä mieleen painui ns. vanhojen randorien putoaminen pois. Keskityimme nanbu sotai -randoreihin sekä tietysti shihotai ja nanbu katoihin. Yhtenä iltana harjoittelimme myös seienchin kataa.

Lisäksi leirin lyhenemisen johdosta myös lauantai-aamulla järjestettiin harjoitukset, mikä teki lauantaista kiireisen päivän, harjoituksineen, vyökokeineen ja juhlineen. Vyökokeiden yhteydessä järjestettiin Ove Gusevikin shihan-seremonia, jota ennen sensei Ove antoi näytöksen, jossa hän imitoi Nanbun legendaarista näytöstä vuosikymmenten takaa.

Vaikka Oslon visiittini oli siis tänä vuonna lyhyempi kuin joinakin aikaisempina vuosina, ehdin silti myös leikkiä turistia ja nähdä melkoisen valikoiman Oslon nähtävyyksistä. Oikeastaan täytyy suorastaan ihmetellä mistä kaiken energiani oikein ammensin. Sunnuntain olin varannut lepopäiväksi, mutta käytännössä kiersin ympäri Osloa aamusta iltaan. Energiaa piisasi.

Kalle Lönnroth, 2 dan