Alunperin tarkoitukseni oli ottaa Paavo mukaani treenaamaan Norjaan pitkän kaavan mukaan, mutta lopulta kävikin ilmi, että Paavolla olisi kasa pääsykokeita näiden kahden viikon aikana. Valitettavaa, mutta hänen tulevaisuutensa kannalta prioriteetit ovat aika selvät. Lähdin kuitenkin itse ja loppujen lopuksi taisin viettää tähänastisen urani rankimman kaksiviikkoisen – ainakin jos kesäleirejä Espanjan polttavan auringon alla ei oteta laskuun.

Yllätyksekseni sain huomata, että jalkapohjani ovat mystisesti saaneet lisää kestävyyttä. Tällä kertaa osallistuin kaikkiin aikuisille tarkoitettuihin harjoituksiin sekä 60 % junnutreeneistä. Silti onnistuin välttämään rakot – lihasten kipeytyminen onkin sitten toinen juttu. Siihenkin auttoi ahkera venyttely.

Molemmilla leireillä teimme paljon Nanbu sotai -tekniikoita. Yksi keskeinen sisältö oli Nanbu sotai aiki undo -harjoitukset, joista meille esiteltiin kaksi randoria: ichi no kata ja irimi no kata. Näiden lisäksi teimme joukon erilaisia pienempiä harjoituksia. Lisäksi leirillä tehtiin mm. shihotai ja nanbu katoja, perinteisiä randori no katoja, nanbu keiraku taiso katoista ichiban ja sanban sekä tietysti säännöllisesti harjoitusten alussa kinanbutaisoa.

Leirien aikana jouduin pohtimaan paljon asenteitani, odotuksiani ja tavoitteitani. Se ei ollut koko ajan mukavaa, mutta uskon, että sain selvitettyä itselleni asioita taas askeleen eteenpäin. On se vain kumma miten kehon harjoittaminen pistää asiat pään sisällä liikkeelle. Toinen kumma asia on se, miten tunnen oloni harvinaisen hyväksi poikkeuksetta harjoitusten jälkeen vaikka ennen niitä tai niiden aikana (yleensä vain alussa) olisi ollut kuinka paha olla.

Jälkimmäisellä viikolla kävin Stig Hansenin kanssa lyhyen keskustelun seniori-nanbudosta, siis nanbudon vetämisestä rullatuolipotilaille tai muuten liikuntarajoitteisille. Taka-ajatuksena minulla oli leirin jälkeen alkava työharjoittelujakso vanhainkodissa – ehkäpä kokeilen nanbudon ujuttamista heidän viriketoimintaansa siellä oloni aikana.

Kalle Lönnroth, 2 dan