Jo noin kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun palasin koto-Suomeen the suurelta Norjan matkaltani. Ja nuo kaksi viikkoa olen kärvistellyt flunssassa. Sen sain viimeisenä yönäni Skienissä, joskin jouduin vielä matkani varrella nukkumaan yhden yön Gardemoenin lentokentällä, olotila kuumeesta omituisen turpeana. Olen huomannut eläväni sykleissä. Välillä painetaan tuhatta ja sataa, välillä taas kohtalon koura lyö jarrua päälle. Nuo kaksi viikkoa Norjassa olivat nimen omaan sitä tuhatta ja sataa painamista ja kohtalon koura ilmestyi räkäisen, kuumeisen, yskäisen flunssan muodossa.

Joillekin kahdet treenit yhtenä päivänä eivät ole paljoakaan. Tämähän on normaaliannos esimerkiksi Playa de Aron leirillä, joka myös kestää pitkän kaavan mukaan nautittuna kaksi viikkoa. Kuitenkin minun ruumiinvoimani on rajallinen, nanbudon noryuku kaihatsu ho -periaatteiden vastaisesti. Jos osallistun päivittäin kaksiin treeneihin, joiden kumpaisenkin pituus on puolitoista tuntia ja ne vetäistään putkeen, alan hyvin nopeasti tuntea itseni kankeaksi ja raihnaiseksi. Onnistuin hiukan vetreyttämään itseäni venyttelemällä päivittäin kykyjeni mukaan, mutta kyllä minä silti elin nuo kaksi viikkoa reunalla.

Valittamiseen ei kuitenkaan ole syytä. Päin vastoin, tuntien omat rajani olen ylpeä siitä, että painauduin niitä vasten ja kestin. Sain tuhdin annoksen nanbudoa, kumpaisellakin leirillä erityisesti perusasiat olivat hyvin selkeästi tapetilla. Oslossa treenaaminen oli ehkä osoittain hieman kevyempää, johtuen alempien vöiden ryhmän pienestä koosta, mutta se jätti minulle juuri sopivasti voimia tutustua muutamaan kohteeseen, jotka olisin halunnut nähdä jo puoli vuotta sitten edellisellä Norjan visiitilläni. Tuolloin jouduin peruuttamaan suunnittelemani Oslo-viikon ja tyytymään yhteen viikkoon Skienissä. Kyllä vain, Vigelandin puiston patsaan ovat näkemisen arvoiset ja Munchin Huuto sijaitsee Kansallisgalleriassa. Skienissä katse kohdistettiin yksinomaan nanbudoon. Alempienkin vöiden treenit olivat "armottomia".

Jo toistamiseen sain kokea Norjalaiset nanbudokat ystävällisiksi ja oloni tervetulleeksi. Jo ennen kuin reissuni oli saanut päätöksensä kaavailin jo mielessäni mahdollisuuksia osallistua taas puolen vuoden päästä.

Kalle Lönnroth, 1 kyu