Palautumiseni Zürichin leiriltä pitkittyi saamani vatsataudin takia ja kesti aikansa ennen kuin sain asiat taas järjestykseen. Tästä syystä en ollut varma olisiko minun hyvä lähteä toiselle leirille käytännössä miltei heti perään. Lähdin silti ja hyvä niin.

Jos Zürichissa oli aurinkoista, ei keli ollut yhtään huonompi Ljubljanassa. Onneksi muistin ottaa shortsit mukaan.

Koulun takia olin joutunut rajoittamaan osallistumiseni vain viikonloppuun. Leiri oli alkanut jo torstai-iltana, mutta minä pääsin osallistumaan vasta perjantaista eteenpäin. Sain kuitenkin kunnon annoksen nanbudoa ja ihmeekseni jäykistyminen tai jalkojen useimmiten yliherkkä iho ei vaivannut minua laisinkaan. Tällä kertaa minun ei siis tarvinnut luututa omaa vertani tatamilta niin kuin esim. viimeksi Ljubljanassa kävi.

Koska olin juuri kaksi viikkoa sitten osallistunut Zürichin seminaariin, ei treenien sisällössä ollut mitään yllättävää minun kannaltani. Harjoittelimme aika paljon perusasioita kuten oikeanlaista kamaea. En suinkaan väitä, että harjoittelu olisi ollut tylsää. Kaikkea muuta. Mitä yksinkertaisemmista yksityiskohdista on kysymys, sitä enemmän nautin siitä, että saan asian korjattua. Lienee senseini, Jukan, peruja moinen ajattelu.

Vaikka leiri oli nimetty Nanbu Budo University -leiriksi, ei se kuitenkaan poikennut "normaalista" nanbudo-leiristä, kuten osasin odottaa. Nanbu kyllä käytti jonkin verran aikaa teorian ja periaatteiden selittämiseen, erityisesti sunnuntain aamutreeneissä. Paikallaolijat saivat annoksensa vaikesti tulkittavaa nanbudo-filosofiaa. Johtuikohan sitten teoriaopetuksesta, elämäntilanteestani, muista kokemuksista matkalla vai mistä, mutta kieltämättä huomasin syventyneeni ajatuksiini paluumatkalla, ja lopulta päädyin ottamaan kynän esille ja kirjoittamaan ylös tuntemuksiani ja ajatuksia - tätä ei ole viime aikoina ihan joka kerta tapahtunut.

Leirin järjestelyt toimivat hyvin ja olin pohjimmiltani ystävieni keskuudessa, paljoa muuta en voi sanoa. Mielenkiintoista oli kontaktin luominen juuri aloittaneeseen nanbudoseuraan Tukholmassa. Slovenialainen Gregor on käynyt heitä opettamassa ja nyt toiminnan siellä aloittanut kaveri tuli Sloveniaan kolmen junnuikäisen oppilaansa kanssa. Ehkäpä löydän itseni tulevaisuudessa Tukholmasta harjoittelemasta, tai heidän seurastaan, matkalla esim. jollekin Norjan leireistä?

Kalle Lönnroth, 2 dan