Olin siinä uskossa etten enää ottaisi osaa nanbudoleirille Sloveniassa. Tapahtuikin toisin.

Lennot hankittuani ja työtunnit sisääntehtyäni koitti lähtö Helsinki-Vantaa-lentokentältä. Kuuden tunnin välilasku Prahassa antoi minulle aikaa rauhoittua työasioista ja mietiskellä nanbudon olemusta.

Leirin nimi oli kenties vahingossa hieman ivallinen: Ljubljana Open (Ljubljanan avoin). Hiljattain oli huhuttu toisen kaupungissa sijaitsevan seuran eroamisesta nanbudon harjoittelusta. Sehän ei huhuksi jäänyt, paikalliset tiesivät.

Leirillä oli hintaansa nähden sopivasti harjoituksia, vaikka leirin laatua ei koskaan voikaan ajatella rahassa. Yleensä kuitenkin tuntihinnan keskiarvo on ollut kymmenen euron tietämissä.

Perjantain harjoitus piti sisällään Nanbu sotai-, Nanbu keiraku taiso- _ja Nanbu shodan_-harjoituksia. Yhteistä näille kaikille eri sarjan tekniikoille tässä harjoituksessa oli se että ne tehtiin pehmeästi. Perjaintai-ilta jatkui illallisella, josta lähestulkoon kaikkien kansallisuuksien edustusjoukkueet jatkoivat läheiseen biljardisaliin.

Lauantain ja sunnuntain tekninen sisältö oli erittäin monipuolista ja saimme tehdä tekniikkasarjoja, joita ei ole vuoden 2001 Espanjan kesäleirin jälkeen nähty. Sarjojen sisältö vastasi täsmälleen nanbudon keskeistä ideaa: edutettuna olivat ääripäät kovasta pehmeään ja nopeasta hitaaseen.

Eräs toinenkin merkille pantava asia leirissä tai tarkkaan ottaen sen osanottajissa oli. Keski-ikä oli hyvin alhainen. Esimerkiksi leirille osallistunut ainoa Shihan, Leo Rafolt Kroatiasta, on hieman alle kolmenkymmenen. Osanottajia leirillä oli ainakin seuraavista maista: Englanti, Japani, Kroatia, Norja, Ranska, Slovenia ja Suomi.

Toivon että hyvä veri virtaa jatkossakin.

Jukka Paasonen, 3 dan