Aina sama juttu. Seminaarimatkoilla elämä tiivistyy. Tällä kertaa minulla on hieman vaikeuksia kirjoittaa seminaarista. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että seminaari itsessään oli hyvin lyhyt ja suurin osa matkan kokemuksesta asettuu sen ulkopuolelle.

Seminaari siis oli lyhyt ja verrattain kallis. Olin suunnitellut tämän matkani jo reilusti etuajassa, joten en lähtenyt sitä perumaan, vaikka seminaari lyheni alkuperäisestä kolmesta päivästä kahteen ja vaikka vielä myöhemmin sain tietää, että harjotuskertoja ei kertyisi kuin kolme. Kuitenkin tähän suhteellisen lyhyeen treenimäärään saatin tiivis ja erittäin selkeä paketti nanbudoa. Mieleni ei tee siis liikoja valittaa. Ja treenaaminen itsessään. Se on aina ulkomaanleireillä Suomeen verrattuna aivan eri potensseissa.

Mitä muuta sitten ehdin kokea? No, jos vaikka yrittäisin kertoa pitkän tarinan nopeasti: ihmisiin tutustumista, nukkumista taivasalla epä-vapaaehtoisesti, vuorelle kiipeämistä ja sieltä alas juoksemista, itsensä ylittämistä ja fyysisten rajojensa kohtaamista, tippukiviluolassa kävelyä, aina kasvavaa kuuluvuutta kansainväliseen yhteisöön. Nälkä kasvaa syödesssä. Norjaan lähtöön ei ole kuin kaksi viikkoa aikaa.

Ossu!

Kalle Lönnroth, 1 kyu