Jo ostaessani lentoja Budapestiin minua harmitti se, että en voinut osallistua seminaarin kaikkiin harjoituksiin. Koulusta johtuen jouduin jättämään seminaarin ensimmäisen harjoitukset perjantai-iltana kaukaiseksi haaveeksi, ja vielä kaukasemmaksi haaveeksi varsinaista seminaaria ennen pidetyn ”medatation training” seminaarin.
Kuitenkin sain niin edulliset ja vaivattomat lennot, että en voinut olla lähtemättä. Ja kahden kerran kokemuksesta tiedän, että Unkarin leiristä tulisi hieno kokemus. Eikä läikkynyttä maitoa pidä itkeä kun tonkkaan on vielä jäänyt aimo annos herkkua.
Harjoituksellisesti leirin annin voisi tiivistää kahteen tekniikkakokonaisuuteen: nanbu sotai kani randori ichi no kata ja kinanbutaiso bunkai. Näistä ensin mainittu aiheutti minulle jostakin syystä erityisen paljon päänvaivaa. Miten muutaman sivuaskeleen ottaminen voi olla niin vaikeaa? Täytyy varmaan myöntää karu totuus: minen osaa tanssia. Kinanbutaiso bunkai taas on pituutensa takia haasteellinen. Kinanbutaisohan on nanbudon keskeisin harjoitus ja sisältää käytännössä kaikki oleelliset peruselementit.
Sosiaaliselta puolelta reissu oli erityisen antoisa. Vietin kaikki kolme yötäni Unkarissa eri ihmisten luona, joten sain olla miltei jatkuvasti kanssakäymisissä paikallisten kanssa. Kiitokset Tiborille ja Alizille ensimmäisen yön majoituksesta. Kiitos myös Balintille ja perheelleen, sellaisen konkkaronkan majoittaminen ei ole mikään pikku juttu vaikka asunto olisikin hulppea. Nyt puhutaan suuresta sydämestä ja erinomaisesta ryhmähengestä. Toivottavasti suuhun ei jäänyt kiittämätön maku, kun vieraat ovat lähteneet ja asunto jäänyt sekaiseksi.
Viimeisenä kiitän vielä Viragia viimeisen yön majoituksesta sekä maanantaisesta Budapestin kierroksesta. Käymämme keskustelut ovat pyörineet päässäni useamman päivän vielä kotiin päästyäni.
Kalle Lönnroth, 2 dan