Banja Lukan toinen kansainvälinen leiri, Yoshinao Nanbu doshu-soken ohjaamana veti Nanbudon harrastajia enimmäkseen Itä-Euroopan alueelta.
Matkustin leirin kohdekaupunkiin yhdessä muutaman, itseasiassa neljän, Kroatialaisen Nanbudon harrastajan kanssa Zagrebista. Tunnelma pienessä autossa oli tiivis, mutta se ei häirinnyt meitä liiaksi.
Ensimmäisissä harjoituksissa keskityimme Kinanbutaison yksityiskohtien hiomiseen ja korjaamiseen. Harjoitusten loppupuoli kului nykyisen perusrandorin, Nanbu sotai randori ichi no kata:n harjoitteluun. Sen katsotaan sijoittuvan aloittelijan näkökulmasta kolmanneksi tai neljänneksi randoriksi.
Lounastauolla tapasin pari paikallista kulkukoiraa, heidät näet kuvagallerian yhteydessä.
Lauantain toinen harjoitus jatkoi siitä mihin ensimmäinen jäi. Näkemys Kidoho:n ja Budoho:n välillä lähestyy toisiaan. Tämä ilmeni hyvin Kihon jiyuu Nanbu sotai randori ichi no kata:n yhteydessä. Se on kuin Jiyu randoria, mutta paremmalla hyökkäyksen vastaanotolla kuin perinteisesti kilpailuissa käytetyissä randoreissa.
Illan pimetessä alkoi Kamppailulajien yö. Tällä kertaa se järjestettiin suuressa urheiluhallissa, tarjoten paremman näkymän suuremmalle yleisölle viime vuoteen verrattuna. Muutamia egon paukutustappeluita lukuun ottamatta illan anti näytösten sisällön kannalta oli noin kaksi kertaa viime vuotista parempi. Kukin esiintyjistä oli selvästi kasvanut lajissaan vuoden aikana ja he saivat sen tuotua esille tekniikansa tarkkuudessa ja voimassa sekä tasapainoisessa olemuksessaan.
Näytöksen jälkeen vuorossa oli coctail-tilaisuus, jolla juhlistettiin Nanbudon kuudetta vuotta isäntäkaupungissa.
Sunnuntaina jatkoimmme Nanbu sotai -tekniikkasarjan harjoittelua. Nanbu doshu-soke puhui myös salikäytöksen merkityksestä.
"Dojo on rauhan ja hiljaisuuden paikka."
Jukka Paasonen, 2 dan