Kansainvälisille leireille osallistumisen mahdollisuutta säätelevät merkilliset lait. Näistä keskeisimpiä ovat työkiireet, mutta paljon on myös mystistä ja tuntematonta. Yksi havaittava piirre on kuitenkin osallistumisen jaksottaisuus. Jo kesällä tiesin mahdollisuuteni osallistua ulkomaanleireille aivan olemattomiksi. Suuntasin katseeni syksyyn.

Edessä häämötti juuri sopivasti Banja Luka. Tietyn kuriositeetin asiaan toi se, että seminaari olisi heidän neljäntensä - ja tähän asti kaikissa on ollut suomalaisedustus. Olisihan minun siis pakko lähteä. Kun työasiat ainakin vielä kesällä näyttivät olevan suotuisissa malleissa ja edellisestä ulkomaanleiristäni oli ehtinyt vierähtää jo pieni tovi (Ljubljana huhtikuussa) varasin lennot.

Tämänkertainen leiri Banja Lukassa oli pidempi kuin edellisenä vuonna. Nyt myös sunnuntai oli otettu käyttöön täysipainoisena harjoittelupäivänä. Aiemmin ilmeisesti itse doshu soken kiireistä johtuen se oli jätetty tyhjäksi. Hieman tosin ihmetystä ja närää herätti se seikka, että perjantai-illan harjoitukset eivät kuuluneet normaalin leirimaksun piiriin, vaan niistä joutui maksamaan erillisen hinnan.

Pelkäsin, että perjantaina paikalla ei olisi kuin kourallinen ihmisiä, mutta pieni sali olikin varsin täynnä. Harjoitus oli otsikoitu nimellä meditation training, mutta sisältö vastasi melko pitkälti normaaleja nanbudo-harjoituksia: kinanbutaiso, nanbu sotai, nanbu keiraku taiso ichiban. Odottamaani tenchi undoa ei saatu, mutta ihan perustreeniksi harjoitukset olivat varsin hyvät ja jäi sieltä sentään kaikkein kovin budo-ho kärki puuttumaan, eli sen verran pehmeyttä näissä ”meditaatio-harjoituksissa” oli.

Itse leirillä harjoittelimme sekä vanhoja randori no katoja että nanbu sotaita. Kata-puolella keskityimme nanbu shodaniin jonka yksinkertaisen bunkain kävimme kokonaisuudessaan läpi - tätä ei juuri ole aiemmin leireillä tehty. Lisäksi ohjelmaan saatiin uusvanha kata (ilmeisesti sankukai-ajoilta) shin tajima.

Nautin erityisesti shin tajimasta - se muistutti hieman huonosti tuntemaani seienchin kataa ollen kuitenkin hieman helpompi. Teoriapuolella Nanbu innostui puhumaan pitkään na mu tai tan han dan sei no se -mantrasta ja hänen siihen liittyvistä ideoistaan, mutta minulle jäi sellainen kuva, että tämä asia tulee vielä muhimaan ennen kuin saavuttaa lopullisen muotonsa.

Paikallisille ilmeisesti viikonlopun tärkein hetki oli ”kamppailulajien yö” promootiotapahtuma. Tätä spektaakkelimaista show’ta seuratessani sain ilokseni huomata sen tänä vuonna tiivistyneen. Ilmeisesti esiteltyjen lajien kirjoa oli karsittu rankasti. Lopputuloksena oli lyhyempi tapahtuma, jota jaksoi paremmin seurata. Aikaisempina vuosina Jukka oli huomannut ”egojen paukutusta” joissakin esityksissä. Tässäkin asiassa oli päästy eteenpäin: minä en ainakaan huomannut kyseistä ilmiötä mitenkään häiritsevässä mittakaavassa - jos miltei lainkaan.

Aikataulullisesta epätäsmällisyydestä huolimatta leiristä jäi hyvä maku suuhun. Erityisesti sisällöllisesti pitäisin leiriä yhtenä onnistuneimmista. Odotan innolla Oslon leiriä, jotta pääsen kertaamaan näitä asioita ja korjaamaan virhetulkintojani.

Kiitokset vielä leirin järjestäneelle taholle, eli Nanbudo Center Banja Lukalle, matkaseurasta, kyydistä ja huoneen jakamisesta Edijalle, Nicholakselle ja Markolle sekä kuvan käyttöoikeuksista Zrinkalle.

Kalle Lönnroth, 1 dan