Matkailu on parhaimmillaan silloin, kun sen tarkoituksena on kamppailulajileireille osallistuminen. Minulle nanbudo on avannut oven matkustaa ympäri Maailmaa ja nähdä paikkoja joihin en muutoin välttämättä olisi ikinä mennyt. Tällä kertaa vuorossa oli Bagneux ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva Pariisi Eiffel-torneineen ja muine nähtävyyksineen.
Ilokseni leiri alkoi jo torstai-iltana, kestäen sunnuntai-iltaan saakka. Tämä tarkoitti riittävää määrää harjoitusten osalta, kukin harjoituksista kestäen reilu kaksi tuntia. Tänä aikana saimme riittävästi toistoja uusien ja osalta vanhojenkin tekniikoiden parissa, osaavien harrastajien kanssa.
Aloitin matkani tuttuun tapaan Ljubljanasta, Sloveniasta, lentokentältä, josta on turha kahvia yrittää ostaa. Tapasin Kroatialaisen Leo Rafoltin ja Slovenialaisen Goran Lorgerin Pariisin lentokentällä vietettyäni siellä muutaman tunnin heidän lentojaan odotellen. Jatkoimme yhdessä junalla kohti Bagneux:sta, asemalle josta eräs paikallinen vanhempi herrasmies nouti meidät majoituspaikalle. Kyydin Bagneuxsen hostellille tarjosi 70-vuotias Nanbudon aktiivinen harrastaja Leopoldo.
Me kolme olimme ainoat ulkomaalaiset osanottajat leirille ja Leon puhuessa sujuvaa ranskankieltä, minä ja Goran olimme aikeissa jäädä vitseistä paitsi. Vaikkakin Yoshinao Nanbu doshu-soke ohjasikin leirin ranskankielellä, ei asiat jääneet epäselviksi hänen erinomaisen opetustaitonsa takia. Normaaliin tapaansa hän selitti tekniikat ei vain puhuen mutta esittäen, eritoten niitä osia, jotka kaipasivat lisäselvitystä. Hän muun muassa esitteli pari uutta pariharjoitus-sarjaa, Nanbu sotai randori irimi no kata ja_ Nanbu sotai gyaku randori irimi no kata_. Nämä kaksi muodostivat kahden hyökkääjän sarjan nimellä Nanbu sotai irimi ninin gake.
Kata puolella keskityttiin Genki Nanbu ichiban:iin ja kolmeen _Nanbu _kataan. Myös kaikki _Shihotai _katat käytiin läpi selkiyttääkseen niiden yhdenmukaisuutta.
Sunnuntain viimeiseen harjoitukseen oli kutsuttu väkeä Kyokushinkai karatesta tutustumaan lajiimme. Yhdessä harjoittelimme nanbudon eri osa-alueita. Näkemäni ja kokemani mukaan esimerkiksi tullessani karatesta nanbudoon, ei ole kovin helppoa mukautua nanbudon pehmeään ja sulavaan liikkeeseen karaten suoraviivaisemmasta tekniikasta. Kuitenkin kyseiset Kyokushinkain harjoittelijat osoittivat lahjakkuutta tämän suhteen ja jo harjoituksen puoliväliin mennessä olivat vahvasti oikealla suunnalla. Kenties tässäkin tärkeimpänä apuna on avoin ja vastaanottavainen mieli.
Perjantai kului kävellen Pariisin keskustassa kahden Balkanilaisen kaverini, Leon ja Goranin kanssa. Kuljimme lähes kaikkien kuuluisimpien nähtävyyksien läpi ja välillä paikallisissa kamppailulajitarvikeliikkeissä vieraillen. Kustannusarvio jonka olin matkalle laskenut ei riittänyt koska Pariisi olikin laskettua kalliimpi. Onneksemme hostelli oli edullisin jossa olen ikinä yöpynyt, vain kuusi euroa yö. Se ei kuitenkaan ollut mikään huono paikka, vaan juuri sopivan pieni meille kolmelle kamppailulajien harrastajille, jotka tahdoimme vain paikan nukkua. Harjoituspaikallekin oli matkaa vain nelisen sataa metriä.
Aikaisin maanantai aamuna minä ja Leo aloitimme paluumatkan lentokentälle. Leopoldo saapui viemään meidät Bagneuxen juna-asemalle, Goranin jäädessä vielä puoleksi päiväksi Pariisia tutkimaan. Jos hän ei olisi sinne jäänyt, en olisi kameraani saanut takaisin, hukattuani sen edellisyönä. Goran löysi sen myöhemmin maanantaipäivänä.
Loppujen lopuksi en edes tarvinnut ranskankieltä leirin aikana, enkä toki sitä olisi osannutkaan. Paikalliset nanbudon harrastajat osasivat hyvin englantia, vastoin yleistä käsitystä siitä etteivät ranskalaiset puhu muuta kieltä kuin omaansa.
Jukka Paasonen, 3 dan