Leirimatkojen kevään viimeinen etappi oli Skien. Olin jo lopputalvesta ostanut lennot Sveitsiin ja Sloveniaan, mutta jostain syystä viivytin Norjan lentojen hankintaa. Ratkaisu oli oikea, sillä jouduin uusimaan yhden kokeen ja uusintapäivä oli maanantai 30.5. – leirin ensimmäinen päivä.

Pääsin lähtemään leirille siis vasta tiistaina ja tämän lisäksi leiri jäi minulta myös toisesta päästä tyngäksi. Koska aloitin työt heti seuraavalla viikolla, katsoin välttämättömäksi palata Norjasta jo lauantaina, jotta minulle jäisi yksi päivä aikaa toipumiseen. Lisäksi lento lauantaina takaisin oli n. sata euroa halvempi kuin sunnuntain lento, joten piheyskin puolsi päätöstä.

Käytännössä sain siis viidestä harjoittelupäivästä neljä, kun taas lauantain vyökokeet sekä päätösjuhla jäivät minulta kokematta. Parempi silti edes jotain kuin ei mitään, sillä olen huomannut elämän sen verran hektiseksi, että on otettava se, mitä tarjolla on tai muuten jää kokonaan ilman.

Leirin opetuksellinen teema oli vanhojen randori no katojen ja uusien nanbu sotai randori no katojen yhtenäistäminen. Vanhoja randori no katoja muutettiin siten, että nykyään myös niissä tori hyökkää aina samoin kuin nanbu sotaissa, eli 2 x oizuki, 2 x maegeri ja oizuki, 2 x mawashigeri ja gyakuzuki ja viimeinen oizuki. Harjoittelimme viikon aikana tätä ajatusta soveltaen randori ichi no kataa, irimi no kataa, ni no kataa sekä kaiten randori ichi ja san no kataa.

Edellä mainittujen lisäksi leirillä tehtiin useita nanbu sotai randori no katoja sekä yksin tehtävistä tekniikoista nanbu ja nanbu keiraku taiso katoja sekä tietysti kinanbutaisoa. Näiden lisäksi teimme kihon ju -tyyppistä harjoittelua, jossa uke sai valita tekniikan joko vanhojen randori no katojen tai nanbu sotai randori no katojen joukosta. Tätä harjoiteltiin sekä kahdestaan, että kolmestaan.

Teoriapuolella Nanbu korosti nanbudon kata-luonnetta. Myös alkutervehdykset, paikallaan istuminen jne. on kataa – asennon pitäisi olla muodollinen ja teknisesti oikeanlainen. Hän korosti mm. oikeanlaisen istuma-asennon merkitystä selälle. Tästä tulikin mieleeni, miten senseini, Jukka, kertoi Japanissa huonoimman ryhdin omaavien vastaavan suurin piirtein Euroopan parhaimpien ryhtiä. Tuolilla istuminen lienee totuttanut meidät melko selkärangattomiksi ja erilaiset selkäongelmat ovatkin kaikille länsimaille yhteinen kansansairaus.

Torstain kihon ju -harjoittelussa sain iskun sääreni sisäpuolelle harjoitteluparin väärältä puolelta tehdyn kaitengeri gedanin muodossa. Sääri turposi ja särki ja torstai-iltana sekä perjantaiaamuna pystyin hädin tuskin kävelemään. Vähän aikaa olin huolissani. Pääsenkö edes takaisin kotiin, jos en pysty pitämään jalkaa alaspäin kahta minuuttia pidempään tuntematta kovaa kipua? Entä jos joudun lääkäriin Norjassa, siihenhän hupenevat käytännössä kaikki minun säästöni? Entä sitten kesätyön laita?

Onnekseni turvotus laski hieman perjantai-iltaa kohden ja kipukin väheni, ja lopulta päädyin Nanbun kehoituksesta osallistumaan harjotuksiin – kaikkiin kolmiin. Jonkin verran sääri kiukutteli vielä noin viikon tästä eteenpäin, mutta ei oikeastaan estänyt minua tekemästä mitään, ei edes hoitamaan työtäni.

Ensi kerraksi, kuten aina, toivon pystyväni osallistumaan leirille täysipainoisesti. Norja on kuitenkin niin lähellä. Ehkäpä pääsen viimeinkin matkustamaan lentämättä, kuten olen jo pitkään haaveillut. On jotenkin älytöntä, että vaivattomin tie Raisiosta Skieniin on ottaa bussi Turkuun, toinen Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentää Gardermoeniin, sieltä junalla tai bussilla Osloon, josta viimein pääsen junalla tai bussilla Skieniin. Ideaalitapauksessa minulla olisi useampi päivä aikaa ennen leiriä ja sen jälkeen, ja voisin matkustettuani laivalla Turusta Tukholmaan ja liftata loppumatkan. Siinä vasta olisikin seikkailu.

Kalle Lönnroth, 2 dan