Kesän unohtumattomin tapaus - Playa d'Aron rannalla tapahtunut seminaari - jätti jälkeensä halun nähdä siellä tavattuja ihmisiä uudestaan sekä jälleen treenata monenkirjavassa kansainvälisessä joukossa jota myös nanbudo-perheeksi kutsutaan.

Solmitut suhteet mahdollistivat sen, että edustustomme rohkeni lähteä liikkeelle jopa ilman rakasta ja kokenutta johtohahmoaan, ohjaaja Jukka Paasosta.

Koska kulut haluttiin pitää minimaalisina valittiin matkan toteutustavaksi syvällisen hintavertailun jälkeen halpalentoyhtiö easyJet. Valinta teki reissusta varsin raskaan, mutta jo Unkarin käynniltä tuttu reitti ei pelottanut.

Torstai aamuna 20. lokakuuta kello 8:00 jätti kaksihenkinen ryhmämme Turun juna-aseman taakseen, suuntana Helsinki. Helsingistä laiva vei Tallinnaan. Päivä Tallinnassa päättyi lentoon Saksaan, Berlin Schöenefeldin kentälle.

Yön viettäminen lentokentän metallisilla penkeillä on välttämätön paha, jota ei varsinaisesti kokemusmielessä suositella voi.

Seuraava päivä valkeni kuitenkin lyhyestä unesta huolimatta jo aivan erilaisena. Puolen päivän maissa koneen laskeuduttua Ljubljanaan meitä odotti kentällä yllätys.

Ystävällisyyttään Slovenialaiset isäntämme olivat ilman eri pyyntöä saapuneet meitä vastaan. Tämä mahdollisti nopean siirtymisen hotellille ja aikaa jäi runsaasti kaupunkiin tutustumiseen.

Martina ansaitsee erityiskiitoksen asiantuntevasta opastuksestaan. Ljubljana on kaunis kaupunki.

Seuraavana aamuna tärähti kaksipäiväinen seminaari käyntiin. Noin 80 nanbudokaa eri puolilta Eurooppaa (sekä edustaja myös Senegalista) olivat saapuneet harjoittelemaan yhdessä lajin perustajan Nanbu doshun johdolla. Suureen liikuntasaliin kasattu tatami täyttyi ääriään myöden lauantain ja sunnuntain kummissakin harjoituksissa.

Harjoittelun pääpaino oli kotitreeneissä harvemmin harrastetuissa ki nagare -tekniikoissa, unohtamatta silti "vanhan nanbudon" katoja ja randoreita.

Aika kului kuin siivillä. Yksi viikonloppu ei kerta kaikkiaan tunnu riittävän. Olisi luonnon vastaista olla haluamatta viettää enemmän aikaa näin mahtavien ihmisten seurassa, haluamatta treenata enemmän näin asiantuntevassa ja taitavassa ohjauksessa.

Suomessa nanbudo on aivan mitättömän tuntematon laji, joten tunnen itseni suorastaan etuoikeutetuksi, kun saan harrastaa tätä hienoa lajia ja näiden seminaarimatkojen kautta liittyä osaksi suurempaa kokonaisuutta.

Kiitokset Do nanbudo seuralle seminaarin järjestämisestä. Toivottavasti näemme mahdollisimman monta tuttua kasvoa myös omassa pienessä pakkasleirissämme.

Kalle Lönnroth, 4 kyu ja Heidi Bollström, 6 kyu (joka allekirjoittaa jutun hieman vähemmällä siirapilla)