Seminaarien osalta loppuvuotta lukuun ottamatta vuosi 2008 oli minulle hyvin hiljainen enkä tosiaan toivo vuoden 2009 olevan samaa sorttia. Alkuperäinen suunnitelmani oli osallistua Unkarin leirille, mutta lopulta niin ei käynytkään vaan Skotlanti avasi leireilyvuoteni. Ainakin mitä tulee Nanbu Doshu-Soken johtamiin leireihin.

Skotlanti on maa johon olisin mielelläni matkustanut jo ennen kuin saman tämän nanbudo-matkustamisherätyksen. Leirin lähestyessä huomasin saavani lennot Lufthansalta kohtuuhintaan, joten esimiehen suostumuksen myötä asia oli selvä.

Runsas matkustelu on saanut minut inhoamaan lentämistä ja huono onni tuntuu vainoavan minua. Niinpä mielialani ei ollut paras mahdollinen kun vaihtaessani konetta Frankfurtissa onnistuin lukitsemaan puhelimeni syöttämällä väärän PIN-koodin. Näin jälkeenpäin ajateltuna ongelma ei ollut kovin valtava, mutta silloin tuo pieni töppäys tuntui kerta kaikkiaan fataalilta. Säädettyäni paniikissa Edinburghin lentokentällä pari tuntia tuli Scott hakemaan minua. En tuntenut häntä etukäteen, en tiennyt edes nimeä saati puhelinnumeroa, mutta hänellä oli minun numeroni ja hänen oli määrä soittaa minulle ennen kuin tulisi hakemaan. Tilanne vaikutti alkuun kaoottiselta - kuinka riippuvaisia olemmekaan noista pienistä pirulaisista - mutta loppujen lopuksi asia meni juuri niin kuin oli sovittukin. Minä odottelin muutaman tunnin lentokentällä kunnes Scott tuli paikalle päästyään töistä ja kyyditsi minut hotellille. Hotellilta taas pääsin soittamaan palveluntarjoajani puhelinpalveluun ja sain PUK-koodin, jolla sain puhelimeni auki. Kaikki oli taas raiteillaan.

Seminaari alkaisi vasta seuraavan päivän iltana. Siihen asti vietin aikani seurassa, joka muodostui viidestä kroaatista ja kolmesta sloveenista. Istuimme torstai-iltaa Carluken keskustassa sijainneessa pubissa ja perjantaina lähdimme päivämatkalle tutustumaan Glasgowiin.

Itse leiri keskittyi melko vahvasti nanbudon pehmeämpään puoleen. Nanbu sotai -tekniikoiden lisäksi teimme niihin sen enempää keskittymättä kaikki Nanbu ja shihotai katat. Paremmalla ajalla ja pienryhmätyöskentelyllä paneuduimme sisäisen energian katoihin shihotai ku ja Nanbu keiraku taiso 1-3.

Leirin ehkä kiintoisinta antia olivat kuitenkin kaksi tekemäämme Nanbu tenchi undo -sarjaa sekä suwari kansetsu randori no kata. Ensin mainittu on hengitysharjoitus joka suoritettiin nyt parin avustuksella. Joissakin kohdissa parin tehtävä oli kevyellä voimalla vastustaa liikettä, jotta harjoituksen suorittaja tuntisi paremmin liikeen ja kehonsa asennon. Toisissa kohdissa parin oli taas tarkoitus tukea hankalaa asentoa ja tehostaa asennon venytystä. Tekniikka oli äärimmäisen kiinnostava, mutta valitettavasti lupaus saman harjoituksen toistamisesta seuraavana päivänä jäi toteuttamatta, joten en saanut tarpeeksi vahvaa muistijälkeä harjoituksesta että olisin edes välittömästi session päätyttyä pystynyt kirjoittamaan sen muistiin.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli siis suwari kansetsu randori ichi no kata. Kyseessä on istuen suoritettava pariharjoitus, jossa puollustava osapuoli turvautuu lukko- ja hermopistetekniikoihin. Olen joskin hamaassa menneisyydessä tätä hieman tehnyt, mutta nyt harjoitukseen oli tullut hieman muutoksia. Enpä tosin olisi edes sitä vanhaa pystynyt muistamaan, mutta tätä harjoitusta sentään toistettiin joitakin kertoja joten sain sen ainakin suurpiirteisenä liitettyä omaan tekniikkavalikoimaani. Tämän harjoituksen yhteydessä Nanbu painotti erityisesti muodollista, seremoniankaltaista suoritustapaa kumarruksineen, istuma-asentoon siirtymisineen ja maton pinnassa liikkumisineen. Harjoittelimme aluksi ihan pelkkää mattokävelyä ja tämän jälkeen mattokävelyä parin kanssa siten, että uke seuraa torin liikettä pitäen rintamasuuntansa koko ajan toria kohti.

Summatakseni kokemukseni joudun taas turvautumaan kliseisiin lauseisiin "tämä sai minut suunnittelemaan jo seuraavaa leirimatkaani" ja "mieli tekisi palata tänne paremmalla ajalla ja tutustua enemmän ympäristöön". Kumpikin on vain niin totta. Harjoittelu kotosuomessa on ajoittain aika turhauttavaa puuttuvan tiedon takia mutta leirillä sitä tietoa pienistäkin yksityiskohdista nimen omaan on ja kokonaisuuskin alkaa tuntua järkevämmältä. Mitä taas tulee Skotlantiin niin enhän saanut kuin nopean vilauksen Glasgowta ja läpikulkumatkan verran Edinburghia. Tuolla alamaallakin olisi jo paljon nähtävää puhumattakaan pohjoisemmista osista.

Kalle Lönnroth, 1 dan