Tarinoita leireistä

Banja Luka, Bosnia-Herzegovina 31.10.-1.11.20082008-11-06

Kuvittelin, että tämä vuosi 2008 menisi minun kohdaltani ohi vailla ainuttakaan Yoshinao Nanbu Doshu-Soken ohjaamaa leiriä. Kevääksi olin kaavaillut osallistuvani Bagneuxin leirille Ranskassa, mutta jännetulehdus ranteessa teki matkastani mahdottoman. Kesä ja loppuvuosi taas näytti niin työntäyteiseltä, että olin jo heittänyt kaikki toiveet, mutta sitten sainkin puristettua itselleni hieman vapaata. Varasin oitis liput Kroatiaan, josta tarkoituksenani oli matkustaa paikallisten harrastajien mukana Banja Lukaan, Bosnia-Herzegovinaan.

Matka ei alkanut lupaavasti. Matkatavarani jäivät ilmeisesti Kööpenhaminan lentokentälle Finnairin pienoisen myöhästymisen ja lentojen väliin jäänen ajan lyhyyden takia. Olin vailla harjoitteluvarusteita ja aika paljon muutakin, joten jouduin käyttämään torstai-iltani kuluttamalla edellisestä vierailuista jääneitä kunia erinäisiin hankintoihin. Onnekseni sain kuulla, että harjoituspuvusta tai vyöstä minun ei kannattaisi huolehtia. Ystäväni Jana lupasi lainata tarpeen vaatiessa puvun ja alkuvuodesta Pakkasleirillemme osallistunut Goran voisi tuoda oman vanhan vyönsä.

Lopulta rinkka kuitenkin saapui hostellille perjantaiaamuna, hyvissä ajoin ennen lähtöä Banja Lukaan. Autosaattueemme matkasi mm. Kutina-nimisen paikan läpi ja saavuimme kohteeseemme vain hieman myöhässä illan harjoituksista.

Harjoituksia oli yhteensä kolmet: edellä mainitun lisäksi kahdet lauantaina. Harjoitukset alkoivat kinanbutaisolla. Paritekniikkapuolella pitäydyimme pääosin Nanbu sotai -randorien osissa 1 ja 3. Kaikki Nanbu ja shihotai katat käytiin läpi, näistä eniten huomiota kiinnitettiin joukosta poikkeavaan, sisäisen energian kataan shihotai ku. Sen lisäksi ki-puolta harjoittelusta edusti Nanbu keiraku taiso ichiban sekä itselleni täysin uusi ki-harjoitus, jossa käytettiin ääntä hyväksi.

Leirin lopulla jaettiin joitakin uusia dan-arvoja sellaisia ansainneille. Tämän jälkeen piipahdimme nopeasti hotellilla ennen siirtymistämme paikallisen nanbudo-seuran järjestämään näytökseen, suureelliseen budo-gaalaan, jossa kymmenkunta lajia antoi näytöksen. Nanbudon osuudessa nähtiin paikallisen osaamisen lisäksi kroatialaista väriä. Budo-gaalaa seurasi illallisjuhla, jossa viimeistään sai vaihtaa kuulumisia leirille saapuneiden harrastajien kanssa iloisissa tunnelmissa. Leiri oli vetänyt väkeä mainitun Kroatian lisäksi Sloveniasta ja Unkarista. Tässä hilpeässä seurassa ilonpito jatkui myöhään yöhön kunnes äidillisiä piirteitä esille tuonut Edija komensi minut hotellihuoneeseeni nukkumaan.

Sunnuntai ei ollut enää varsinainen leiripäivä, vaikka näin kuulemma aiemmin on ollut. Johtuen Doshu-Soken kiireistä hänen piti jo aikaisin aamulla lähteä paluumatkalleen kohti Pariisia. Meidän seurueemme pääsi liikkeelle hieman myöhemmin ja pysähdyimme matkalla vielä torille ennen siirtymistä Bosnia-Herzegovinasta Kroatian maaperälle. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, ehkä hieman liiankin kaunis autossa istuttavaksi.

Sunnuntai-illan Jana emännöi vierailuani ja maanantaina lähdin aikaisin aamulla paluumatkalle. Istuessani koneessa pähkäilin leirin oppeja ja käymiäni keskusteluja. Minun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää enemmän aikaa kokeneempien harrastajien haastattelemiseen. Jos en enää loppuvuonna pääsekään leirille on minun asetettava tähtäimeni alkuvuoteen 2009. Nyt ainakin motivaationi on korkealla.

Laskeuduttuani Suomeen oli lämpötila nollan tuntumissa, noin parikymmentä astetta kylmempää siis kuin mihin olin jo tottunut. Eikä vierailuni aikana ainut kokemani lämpö ollut ilmatieteellistä. Kiitokset vielä paikallisille järjestäjille sekä muille ystävilleni, erityiskiitos Edijalle ja - kuten edellisilläkin kerroilla - Janalle.

Kalle Lönnroth, 1 dan